
Kuva: Timo Kesti
Pöytyän naisten superpesisjoukkue palasi pelikentille torstaina puolentoista viikon tauon jälkeen, kun Kumilan helteeseen vieraaksi saapui Helsingin Roihuttaret joka on yksi pöytyäläisten päävastustajista. Ottelu oli oletetun tasaista vääntöä, jossa marginaalit olivat pienet. Tasapeliin päättyneen ensimmäisen jakson jälkeen Pöytyä oli toisella jaksolla yhden juoksun verran helsinkiläisiä parempi ja nappasi voiton sekä tärkeät kaksi sarjapistettä jaksoin 1-0 (3-3, 2-1). Voitto nosti Pöytyän sarjataulukossa sijalle 10.
Ulkopeli johdatti meidät tähän voittoon. Sisäpeli ei ollut edelleenkään juhlaa, mutta tehtiin tarvittavat juoksut, totesi Pöytyän ykköspalkittu Sanni Kyläpekka.
Roihuttaret aloitti ottelun väkevästi, kun joukkue teki heti ensimmäisessä sisävuorossaan kolme juoksua. Kaikki onnistumiset syntyivät lyönneillä koppareiden eteen. Pöytyän ulkopelissä oli havaittavissa pientä jännitystä ja pallot pomppivat räpylöissä. Kotijoukkue pystyi ensimmäisessä lyöntivuorossa luomaan kotiutuspaikkoja, mutta yritykset sulivat paloihin. Heikon alun jälkeen Pöytyä sai ulkopeliinsä otetta ja helsinkiläisvieraat eivät tehneet juoksuja enää avausjaksolla. Pöytyän punavalkoisten kiri käynnistyi toisessa vuorossa, kun Minttu Reunasen painava välilyönti kotiutti Sanni Kyläpekan. Jatkoa seurasi, kun Essi Ilmasen lyönti sujahti etupelaajan yli ja Emilia Helminen toi 2-3- kavennuksen kotiin. Kolmannessa vuorossa ei juurikaan tilanteita nähty ja jännitys tiivistyi päätösvuoropariin, jossa Pöytyä lähti metsästämään voittoa. Punavalkoisten kakkoskärki loi painostuksen ajolähtötilanteilla. Kaksi ensimmäistä kotiutusyritystä ei vielä tulosta tuonut, mutta Pöytyän kakkospalkitun Viivi Seppälän lyönti ui sopivasti väliin ja Emma Mustonen spurttasi tasoitusjuoksun kotiin. Pöytyän voittojahti jäi lopulta vajaaksi yrityksestä huolimatta.
Pöytyä sai toiselle jaksolle unelma-alun, kun Kyläpekka pommitti ensimmäisenä lyöjänä pallon kakkospuolelta maisemaan ja kunnari oli tosiasia. Ilmasen näppilyönti siivitti puolestaan kunnarintekijän kotipesään ja Kumilan kentän kauden ennätysyleisö, 566 katsojaa sai juhlittavaa, kun lukemat muuttuivat 2-0:aan. Hyvän startin jälkeen kotijoukkueen sisäpeli alkoi yskiä ja Pöytyällä oli pahoja vaikeuksia rakentaa tilanteita toisen jakson vanhetessa. Roihuttaret pystyivät kehittelemään kotiutustilanteita tasaisesti, mutta Pöytyän tiivis ulkopeli onnistui tylsyttämään mainiosti helsinkiläisten yrityksiä. Toisella jaksolla sään lisäksi kuumina olivat myös tunteet, sillä tuomaristo muisti Roihuttarien pelinjohtaja Jyrki Pellonperää keltaisella kortilla. Juoksut olivat kovassa taistelussa tiukassa ja päätösvuoropariin lähdettiin edelleen Pöytyän kahden juoksun johdosta. Kotijoukkueen sisäpelin viimeinen rynnistys jäi tyngäksi ilman tulosta. Roihuttaret sai rakennettua tasoittavallaan pitkän painostuksen ja joukkue iski kavennuksen 2-1:een sekä pääsi vielä yrittämään tasoitusta. Pöytyän ulkokenttä puolusti urhoollisesti, piti kiinni johtoasemastaan ja joukkue pääsi lopulta tuulettamaan voittoa kotiyleisön edessä.
Pöytyän pelinjohtaja Mika Lehto oli tyytyväinen voitosta, vaikka pelin taso ei häikäissyt.
Eihän tämä peli ihan Superpesiksen tasoista tänään ollut. Meiltä ensimmäisellä jaksolla hyvä nousu 0-3-tilanteesta tasoihin. Toisella jaksolla mentiin johtoon ja pystyttiin pitämään se, vaikka vastustaja pääsi monta kertaa yrittämään juoksua, totesi Lehto.
Pöytyäläisillekin tuttu Pellonperä komppasi virkaveljeään ja paluu Kumilaan lämmitti mieltä.
Oli heikko Superpesis-peli, jossa molemmat joukkueet sekoilivat sisäpelissään. Tänään vähemmän sekoillut voitti. Meidän kotiutuksistamme puuttui puhti. Pöytyä on edelleen sydäntä lähellä ja pelejä tulee seurailtua muutenkin kuin vastustajan näkökulmasta. Kenttä on hieno ja kehittynyt viime näkemästä. Olosuhteet ansaitsevat Superpesis-paikan, totesi Pellonperä. Keltaisen kortin tilannetta Pellonperä kommentoi maltilla.
Muistuttelin vain tuomaristoa, kun pelaaja oli ykköseltä irti. Se oli näköjään keltaisen kortin arvoista. Sanotaan, että tuomaristo oli samalla tasolla, kun mekin.
Jere Hellsten